Jenkkimenoa!

(Artikkeli on keväältä 2009)

Reilu yhdeksän kuukautta sitten kotiuduin USA:han, New Yorkin osavaltioon, pikkuruiseen Honeoyen kaupunkiin joka sijaitsee Rochesterin lähellä. Tänne minut lähetti Lempäälän Rotaryklubi. Honeoye on intiaanien antama nimi ja tarkoittaa "sormi, joka makaa maassa." Vaikka paljon Suomea etelämpänä ollaankin, ilmasto on melko samanlainen kuin siellä Pohjolassa. Honeoyen keskus on Honeoye Lake, joka on yksi Finger Lakeseista. Kaupunki on laaksossa, jota ympäröivät vihreät vuoret.

Olen asunut kolmessa perheessä: The Anders, opettaja vanhemmat ja neljä lasta, joista nuorimmainen, Sarah, on samalla luokalla kuin minä. Vol. 2 The Ormans, opettajavanhemmat ja kaksi lasta, vanhin, Erika, minun ikäinen. Vol. 3 The Lowes, kaksi tyttöä, joista nuorempi vuotta alemmalla luokalla, mutta syntynyt samana vuonna kuin minä. Kaikki perheet ovat olleet hyvin erilaisia - omalla tavallaan parhaita! Honeoye Laken Rotaryklubissa minulla on sellaiset 20 isovanhempaa.

Koulukompleksissa on n. 1000 oppilasta, esikoulusta lukioon. High Schoolissa on n. 400 oppilasta. Siellä sitä on monen kanssa tullut enemmän ja vähemmän small talkia jauhettua. Vuoden aikana olen opiskellut valokuvausta, mediataidetta, taloustiedettä, yhteiskuntaoppia, kuoroa, savitöitä, kuvanveistoa, matikkaa, liikuntaa, ranskaa ja englantia. Syksyllä pelasin koulun joukkueessa jalkapalloa, ihan eurooppalaista, talvella juoksin koulun yleisurheilujoukkueessa. Tällä hetkellä reenaan maastojuoksuteamin seurassa ja aloitin joogan viime viikolla. Teinielokuvista tutut, perinteiset Prom-tanssiaiset tanssittiin huhtikuun lopussa.

Parasta Jenkkilässä ovat kaverit, perheet, matkustelu ja urheilu. Kaikki host-siskoni ovat tulleet minulle todella läheisiksi. Heidän lisäkseen koulussa monet on tosi hyviä tyyppejä ja heidän kanssaan tulee hengailtua – ostoskeskuksella, leffoissa, kotona, urheilupeleissä… Ajokortin saa kuusitoistavuotiaana, joten kyydin saaminen on melko helppoa, vaikkakin julkisen liikenteen puuttuminen on välillä tosi rasittavaa! Rotareiden kautta olen tutustunut myös muihin vaihtareihin, jotka ovat kotoisin ympäri maailmaa! Heidän kanssaan on aina ihan parasta, koska kaikki ovat käymässä läpi samaa kokemusta ja tuntemukset ovat yhteisiä.

Jos jonkinlaisessa paikassa on tämän vuoden aikana käytyä: New York City, Niagaran putoukset, Vermont, Toronto, Kanada, Cleveland, Pennsylvania... Ensi viikonloppu tulee vietettyä Disney Worldissa Floridassa. Heinäkuussa olisi tarkoitus lähteä kuukauden bussimatkalle kiertämään Yhdysvaltoja muiden vaihtareiden kanssa.

Yhteiskunta on tällä hetkellä aikamoisessa masennustilassa huonon taloustilanteen takana. Joka päivä lehdessä on isot otsikot osakkeista, menetetyistä työpaikoista tai liian kalliista bensiinistä, joka siis suomalaisittain on edelleen halpaa täällä ylisuurten maastureiden maassa, alle 60 senttiä litra. Tulevaisuutta kuitenkin odotetaan melko valoisin mielin uuden presidentin, Barack Obaman, johdolla. Honeoyen kaltaisella maaseutualueella koti, uskonto ja isänmaa ovat vahvoja arvoja etenkin vanhempien ihmisten keskuudessa.

Kolme neljäsosa vuotta rapakon takana viettäneenä voin sanoa, että ulkomailla Suomea oppii arvostamaan. Mutta on varmaa, että vanhana ja harmaana muistelen suurempaakin suuremmalla lämmöllä bagelin haukkaamista, niskan kramppaamista pilvenpiirtäjien katselusta, auton ikkunat auki peltojen läpiajelua ja kauhistelua, että eihän nuo cheerleaderit osaa muuta kuin juoruta.

Alli Tiensuu

Vaihto-oppilas USA:ssa 2008-2009